Muistoissa

Ensimmäinen länsigöötanmaanpystykorva – kaverien kesken göötti – johon tutustuin, oli Ami, Fennican Amaryllis. Kävimme tyttäreni Leenan kanssa pianotunneilla Anu Vesiluomalla, joka tutustutti meidät rotuun. Kun tyttäreni soitti pianoa, minä ihastuin göötteihin ja Amiin. Siitä syntyi yli kaksikymmentä vuotta kestänyt rakkaus, eikä loppua näy.

Kun Ami sai pennut vuonna 1995, meille muutti Puppe, Antimos Anervan.

Puppe oli sellainen kuin göötin kuuluukin olla: ystävällinen, vilkas, hyvä paimen. Se herätti huomiota missä vain kuljimmekin, ja me reissasimme paljon. Puppe oli emänsä tapaan raamikas ja tumma.  Se suhtautui aina ystävällisesti kaikkiin, se todella rakasti ihmisiä ja muita koiria.

Puppe eli pitkän ja hyvän göötinelämän. Eläinlääkäri tuli tutuksi meille vain rokotusreissuilta ja elämän ehtoopuolella poistimme hammaskiveä. Puppe eli perheessämme lähes 16-vuotiaaksi, jolloin tein raskaan päätöksen lopettaa sen vanhuuden vaivojen johdosta.

Kuva: Hanna Virtanen