Haluan kasvattaa rotumääritelmän mukaisia gööttejä, terveitä ja iloisia. Toivon, että kasvattamani koirat tuovat aurinkoista mieltä omistajilleen. Göötin suuri sydän, sen ihmisrakkaus, on juuri se, mikä erottaa göötin niin monesta rodusta.

Käytän jalostukseen vain ehdottoman terveitä yksilöitä. Koirilla on oltava huippuhyvä luonne ja niiden on tultava hyvin toimeen kaikkien kanssa. Avoimuus ja sosiaalisuus ovat ominaisuuksia, joiden toivon siirtyvän eteenpäin tuleville gööttipolville.

Teen omille nartuilleni terveystutkimukset: lonkka- ja kyynärkuvaukset, mahdollisesti myös selkäkuvat. Silmäpeilauksen tutkimustuloksen on oltava astutushetkellä alle 2 vuotta sitten saatu puhdas tulos.

Teen omille nartuilleni geenitestin, josta selviävää, kantaako kyseinen yksilö periytyviä sairauksia. Göötit kantavat periytyvää retinopatiaa eli verkkokalvon surkastumista, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa sokeuden. Mielestäni on vastuullista testata jalostukseen käytettävät yksilöt, myös urokset. Toivoisin, että jalostukseen tarjottavat urokset geenitestattaisiin. Näin vältettäisiin tietämättömyydestä johtuvat kahden alttiin yksilön (GG + GG) yhdistelmät. Parempi tietää kuin laittaa pää puskaan! Geenitestipaketin nimi on MyDogDNA ja sen voi tilata kätevästi  Genoscoper Oy:n nettipalvelusta.

Käytän omat narttuni MH-luonnekuvauksessa. Se on luonnetestiä miedompi ja koiraa ei paineisteta aivan niin rajusti. MH-luonnekuvaus antaa mielestäni riittävästi tietoa koiran luonteesta, toisin kuin kasvattajan tokaisu: "Tää on tosi hyvän luonteinen"! Toivoisin, että kaikki jalostukseen tarjottavat göötit kävisivät luonnekuvauksessa. Luonnekuvattujen gööttien tuloksista voit lukea gööttien jalostuksen tavoiteohjelmasta. On myös pennun ostajan oikeusturvaa saada hieman mustaa valkoisella pennun vanhempien luonteesta.

Pepi paimentaa Rantasalmella 2014. Kuva: Mia Kierikki-Malinen.

Käytän omat koirani rotuyhdistyksen paimennustaipumustestissä. Siellä selviää, onko gööttien alkuperäinen käyttötarkoitus eli nautakarjan paimennustaito periytynyt minun koirilleni. Koiria ei mitenkään valmenneta testiin, viedään vain laitumelle ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu. On sykähdyttävää seurata, miten pienen göötin päässä syttyy paimennuslamppu, kun se hoksaa naudat laitumella. Omilla koirillani on sen jälkeen ollut reipasta menoa, eikä testiä ole tarvinnut jatkaa pitkää aikaa, kun tulos on saatu: erittäin hyvä paimennustaipumus. Tämä on hieno piirre jalostukseen tulevissa yksilöissä, mutta monien muiden kriteerien johdosta en pidä testausta ehdottomana edellytyksenä esim. uroksen valinnassa.

Takaisin esittelyyn.